Voi ei, mulla on kamala koiravauvakuume. Olin vielä puolitoista vuotta sitten varma, että otan oman koiran seuraavana kesänä, kun mulla on sille kunnolla aikaa. No, elämääni astui Lauri ja koirahaaveet sai siirtyä myöhemmäksi alkuhuuman takia ja koska Lauri oli sitä mieltä, että yhteistä koiraa ei hankita. Ilmeisesti hänen ja monen muunkin mielestä en ole tarpeeksi vastuullinen ja reipas pitämään koirasta huolta. Uskoinkin siihen pitkään, mutta nyt olen erimieltä. Tai tarkemmin sanottuna olen aina ollut sitä mieltä, että olisin hyvä koiran omistaja, mutta muiden pelotteluiden ja mollaamisten takia en ole uskaltanut ottaa sitä seuraavaa askelta. Mielestäni nyt on aika herätellä ne ajatukset taas henkiin. Olenkin ruvennut jo miettimään mikä rotu olisi minulle kaikkein sopivin. Kleinspitziä olen harkinnut jo alusta asti, koska se on helppohoitoinen, pieni kooltaan, seurallinen ja söpö.
Ihan uutena nousukkaana ihana laivapiru Schipperke, joka kiintyy omistajaansa, mutta ei välttämättä ota pieniä lapsia ja muita koiria sen takia vastaan yhtä hyvin, kuin esimerkiksi kleinspitz.
kuvat Google
Onneksi mulla on aikaa miettiä ja pohtia tätä asiaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti